tommijalava

Sukupuolineutraali avioliitto - ei kiitos!

Alkuun totean, että minä en vastusta kenenkään oikeutta rakastaa, ryhtyä parisuhteeseen tai perustaa yhteistaloutta. Minua ei myöskään kiinnosta, mitä ihmiset tekevät makuuhuoneissaan. Kaiken yllä olevan suvaitsen. Sukupuolineutraalia avioliittolakia en kuitenkaan kannata. Alla perusteita kannalleni.

Aktiiviset somen käyttäjät lienevät törmänneet avioliittolain muutosta kannattaviin teksteihin, jotka perustuvat perinteistä avioliittonäkemystä puoltavien argumenttien tyrmäämiseen. Usein näissä kirjoituksissa kumottavat argumentit ovat heikkoja ja jopa valheellisia, toisinaan ne toki tarjoavat myös vakavan pohdinnan paikkoja. Tämänkaltaisilla teksteillä voidaan edistää omaa agendaa, mutta lakimuutokseen sinänsä se ei anna eväitä: omalle kannalle tulisi löytää järkeviä, asiaa puoltavia seikkoja. Vastaanväittäjien mielipiteistä rakennettujen irvikuvien romuttaminen ei vielä kuulu niihin. Alla sovellan kuitenkin samaa tekniikkaa: käyn läpi omasta mielestäni parhaat argumentit sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ja pyrin vastaamaan niihin. Lopuksi kuitenkin muotoilen käsitykseni perinteisen avioliiton säilyttämisen puolesta.

Avioliittolain muutos tarvitaan, koska

1,  sukupuolineutraali avioliittolaki on tasa-arvoinen, nykyinen ei

Tätä argumenttia voitaneen pitää olennaisimpana, koska lakialoite on nimetty sen mukaan. Tämä näkemys asettaa heterot avioliittoineen jonkinlaiseen yläkastiin, johon kuuluminen nähdään jopa ihmisoikeutena. Jotta tasa-arvo toteutuisi, täytyisi myös homot parisuhteineen nostaa yhteiskunnallisesta marginaalista samaan ryhmään. Tällöin kuitenkin unohdetaan, että samassa marginaalissa homojen kanssa on monia muitakin ryhmiä: sisarusten väliset liitot, (iso)vanhemman ja (lapsen)lapsen väliset, ikäneutraalit kuten myös paljon puhutut lukumääräneutraalit avioliitot jäävät edelleen marginaaliin. Laki ei siis edes pyri sellaisen tasa-arvon luomiseen, joka nostaisi kaikki laadullisesti erilaiset, rakkauteen ja molemmin/kaikkienpuoliseen tahtomiseen perustuvat parisuhteet samaan asemaan.

Perinteinen avioliitto on jo itsessään tasa-arvoinen instituutio: molemmille sukupuolille on määritelty 50% edustus, eikä avioliittoa ole mitenkään rajattu seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Sama oikeus avioliittoon koskee siis sekä homoja että heteroita: avioliitto on mahdollista solmia, jos maistraattiin marssii yksi täysivaltainen mies ja yksi täysivaltainen nainen. Eikös tämä ole juuri tasa-arvoa?

2, sukupuolineutraali avioliittolaki antaa homoille adoptio-oikeuden

Tämä on täysin totta ja sellaisenaan ainakin henkilökohtaisesti myös yksi pääasiallisista syistä vastustaa lakimuutosta. Lapsi tarvitsee syntyäkseen biologisen isän ja äidin. Hänellä tulee olla oikeus myös tuntea nämä ja mikäli mahdollista, kasvaa heidän huomassaan. Sukupuolineutraali avioliittolaki lähtökohtaisesti kiistää tämän oikeuden, eikä ideaalin toteuttamiseen edes pyritä.

On täysin totta, ettei tämä oikeus toteudu läheskään kaikkien heterovanhempien lasten kohdalla. Se ei kuitenkaan loogisesti johda siihen, että ideaali pitäisi muuttaa. Ylinopeuksiakin ajetaan, muttei se tarkoita sitä, että nopeusrajoituksia pitäisi nostaa.

3, Sukupuolineutraali avioliitto ei ole keneltäkään pois.

Tämä liittyy läheisesti kohtaan kaksi. Jos lapsi menettää oikeuden biologiseen vanhempaansa, on se häneltä pois.

4, Sukupuolineutraali avioliitto tarvitaan, koska Raamatun ei pidä antaa määrätä

Tämä on hämmästyttävä, mutta ilmeisen tehokkaaksi havaittu retorinen argumentti. Jos luet lähes minkä tahansa sukupuolineutraalia avioliittoa kannattavan blogin, huomaat että Raamattu kaivetaan ennen pitkää esiin. Sen sijaan perinteistä avioliittoa puolustavat kirjoitukset tosiasiallisesti kovin harvoin vetoavat Raamattuun.  Nykyisen avioliittolain kannattajista maalataan änkyröitä, jotka haluavat järjestää postmodernin Suomen vanhan testamentin mallin mukaiseksi. Lyhyesti siis: koska Raamattu nimeää homoseksuaalisuuden synniksi, pitää Suomessa säätää sukupuolineutraali avioliittolaki. Koskaan en kuitenkaan ole lukenut kannanottoa jossa murha, väärä vala tai varastaminen halutaan sallia lailla. Nämäkin Raamattu kuitenkin kieltää.

5, Sukupuolineutraali avioliitto antaa oikeuden yhteiseen sukunimeen

Tämä argumentti sisältää jäävuoren kokoisen paradoksin: SUKUnimi on se nimi jolla identifioidaan biologiset siteet omaavat sukulaiset. Yhteiskunta kasvaa seuraavasti:  heteroseksuaalinen perhe -> suku -> heimo -> kansa. Sukunimi yhdistää biologiset sukulaiset yli sukupolvien, mutta myös nyt elävät sisarukset, serkukset jne. Sukunimessä siis on kyse juuri siitä järjestelmästä, jonka sukupuolineutraali avioliitto aktiivisesti kumoaa: yhteiset biologiset juuret omaavat ihmiset eivät sukupuolineutraalissa maailmassa muodosta sukua. Nimikiistaa sinänsä en pidä kovinkaan olennaisena, mutta sukupuolineutraalissa kontekstissa sukunimen käsite tulisi korvata jollakin muulla.

Perinteisen avioliittokäsityksen puolustus:

A, Hetero- ja homoseksuaalinen avioliitto olisivat ulkoisilta tuntomerkeiltään ja funktioltaan erilaiset

Yhteiskunta on rakentunut sitoutuneen heteroseksuaalisen parisuhteen perustukselle. Heteroseksuaalinen avioliitto on itsessään yhteiskunnallista valtaa ja muutosvoimaa sisältävä instituutio. Yhden miehen ja naisen parisuhde  on tosiasiassa yksikkö, joka on luonut yhteiskunnan: perhe->suku->heimo->kansa(t)->yhteiskunta.  Homoseksuaalinen parisuhde ei pysty tuottamaan samaa. Tällainen biologinen ”epätasa-arvo” ei korjaannu sillä, että yritämme retorisilla keinoilla hävittää näiden ihmissuhdemallien erot. Heteroseksuaalista avioliittoa ei tarvitse edes säätää lailla, sen olemassaolo tarvitsee vain tunnustaa. Se on ollut olemassa ennen kirjoitettua lakia.  Saadakseen institutionaalisen aseman homoavioliitto tarvitsee taakseen lain. Ero on muuallakin kuin vain semantiikassa.

 Jotakin merkillistä on siinäkin, että käytännössä samat tahot jotka pitävät kovinta ääntä erilaisuuden ja moniarvoisuuden hyväksymisestä, pyrkivät aktiivisesti kuoppaamaan ilmiselvät erot sukupuolien ja parisuhteiden välillä. Eri asioilla saa ja kuuluukin olla omat nimensä. Se ei merkitse epätasa-arvoa, vaan tosiasioiden tunnustamista.

B, Sama kuin kohta 2

C, Koska avioliitto/heteroparisuhde on yhteiskunnalliselta merkitykseltään niin olennaisen tärkeä kuin kohdassa A kerrotaan, tulee tarkoin miettiä mihin avioliittokäsitteen muuttaminen pitkällä aikavälillä johtaa. Nostan esiin erään syy-seuraus-ketjun: ensinnäkin; oletamme, että laki on ja sen tulee olla kaikille sama. Juuri tätä olettamusta myös tasa-arvoisen avioliittolain retoriikassa hyödynnetään. Toisekseen, kuten kohdassa 1 huomattiin, tasa-arvoinen avioliittolaki toisi lakikirjan sisään epätasa-arvoisen ristiriidan. Loogisesti tämä johtaa siihen, että lakia on myöhemmin muutettava lisää. Se voi tapahtua vuoden tai vuosikymmenen kuluttua, mutta jos laki halutaan pitää sisäisesti ristiriidattomana, pakottaa se lainsäätäjän hyväksymään myös muut avioliittomallit, joita kohdassa yksi nostin esiin. Kuka on moniavioisen homoavioliiton purkautuessa  vastuussa adoptoiduista lapsista? Kun heteroaviolliselta perustukselta sukeutuva turvaverkko puuttuu, voimme huomata saapuneemme sosialistiseen kokeiluun, jossa valtiosta tuleekin sekä lapsen isä että äiti.

D, Kun tasa-arvon nimissä – joka sinänsä siis on kannatettava tavoite- muutetaan vallitsevia rakenteita sukupuolineutraaleiksi, on lakia kannattavien syytä kysyä itseltään, kuinka pitkälle he ovat valmiita tasa-arvon nimissä menemään. Kuinka olisi sukupuolineutraali asevelvollisuus? Entä tuleeko lapset kasvattaa tasa-arvon nimissä sukupuolineutraalisti? Tuleeko meidän luopua sellaisten patriarkaalisten termien kuin äiti ja isä käytöstä? Jos tähän malliin päädytään, miten toteutuu silloin niiden perheiden tasa-arvo, jossa vanhemmat haluavat edelleen olla äiti ja isä? Missä vaiheessa tasa-arvon nimissä tehtävää sukupuolineutraalia yhteiskuntareformia voi alkaa nimittää vallankumoukseksi?

 

       

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän samimollgren kuva
Sami Mollgren

Kohtaan 2 ja 3: eihän tuo adoptio-oikeus ole mitenkään johtamassa siihen, että lapsia oltaisiin pian riistämässä biologisilta vanhemmiltaan ja siirtämässä toisten (ei biologisten heterovanhempien) kasvatettavaksi. Näin ei ole ollut tähänkään asti.

Miten asia tämän lain myötä asia muuttuisi?

Ensinnäkin: tuo adoptio-oikeus on vain oikeus hakea adoptiota yhdessä, parina. On myös tärkeää ymmärtää se, että adoptio-oikeus ei ole mikään subjektiivinen oikeus hankkia lasta adoptoimalla, vaan se on vahvasti viranomaisharkinnan alainen keino saada lapselle vanhemmat silloin, kun lapsella syystä tai toisesta ei ole mahdollisuutta saada vanhemmuutta biologisten vanhempiensa kanssa.

Minusta adoptioasiaan vetoava tasa-arvoisen avioliittolainsäädännön vastustaja ymmärrä adoption perimmäistä tarkoitusta. Vai onko minulta ehkä jäänyt ymmärtämättä jotain olennaista?

Käyttäjän tommijalava kuva
Tommi Jalava

Kiitoksia kommentista.

Jos lapsella ei ole mahdollisuutta kasvaa biologisten vanhempiensa kanssa, tulisi hänelle etsiä koti joka vastaisi mahdollisimman pitkälle sitä ideaalia. Laki homojenparien adoptioista käytännössä vesittäisi tällaisten lasten oikeuden äitiin tai isään. Nykyinenkään adoptiolaki ei ole asian suhteen hyvä, olet siinä aivan oikeassa.

Tilanne on kuitenkin sellainen, etä adoptiojonossa on pitkä rivi hyviä pariskuntia ja adoptiota joutuu odottamaan pitkiä aikoja. Halukkaita on enemmän kuin adoptoitavia lapsia.

Timo Virkkula

1. Näistä mainitsemistasi ja maalailemistasi muista -neutraaleista malleista kaikki, paitsi homoseksuaalisuus perustuu omaan valintaan. Kukaan ei valitse sukupuolista suuntautumistaan. Kukaan ei päätä ryhtyä homoseksuaaliksi, tai heteroseksuaaliksi. Kun synnyt, arpa on jaettu. Se, ryhtyykö sukurutsaiseen tai insestiseen suhteeseen, on valinta. Ensimmäinen degeneroi geenipoolia, jos lisääntymistä tapahtuu, eikä se ole kansakunnan etu, joten on ymmärrettävää, että lain säätäjäkin sen kieltää. Toinen taas on lasten edun vastainen. Suojaiästä varmaankin voimme olla samaa mieltä.

Mitä tulee polyamoriaan, en tiedä siitä tarpeeksi, jotta voisin sanoa siitä juurikaan muuta, kuin että käsitykseni mukaan kukaan ei synny sellaisella perimällä, että se vaatisi useamman kumppanin.

2. Olen toiminut lastensuojelussa, joten osaan kokemuksesta sanoa, että biologinen vanhempi ei aina ole parasta lapselle. Lasten asema tulee olla yhteiskunnassa erityisen turvattu, mutta kuka ja mikä sitä turvaa parhaiten antaa? Mikä on se ideaali? Mies ja nainen. Mikä tekee sellaisessa ympäristössä kasvamisesta tärkeän? Kulttuuri. Ja kulttuuri voi muuttua. Se on jo muuttunut. Kun minussta tuli 1979 yksinhuoltajan lapsi, kulttuuri ei oikein vielä sitä suvainnut. Se oli vastoin ideaalia. Ydinperhettä. Nykyään yksinhuoltajia ja uusperheitä on jo niin monenmoisia, että kulttuurimme ne sulattaa, eikä arvioi lapsen menevän väistämättä pilalle, jos hän tällaisessa perheessä joutuu asumaan. Ei ole mitään syytä olettaa lapsen menevän piloille, jos hänet kasvattaa kaksi samaa sukupuolta olevaa ihmistä. Tämän lain puitteissa esitetty adoptio-oikeus sitä paitsi on vielä Suomessa erittäin tiivis seula, jotta parit, jotka adoptiota haluavat, lapsen saavat.

3. Miksi lapsi menettäisi oikeuden biologiseen vanhempaansa? Jos tarkoitat adoptioon annettavaa/otettavaa lasta, hän menettää sen oikeuden yhtä varmasti ilman tätä lakia, kuin sen lain kanssa. Se on lastensuojelukysymys, eikä kuulu tähän mitenkään.

4. Olen kuullut ainakin Timo Soinin ja Päivi Räsäsen perustelevan kielteistä kantaansa Raamatulla. Ja monesti huomaan avioliitosta puhuttaessa menevän sekaisin kirkollinen vihkiminen ja juridinen avioliitto. Tässä lakialoitteessahan ei puututa kirkon toimiin mitenkään, ainoastaan juridiikkaan. Itse olen kirkon kouluttama ja virassakin ollut, minulla ei ole kirkkoa vastaan mitään, mutta fundamentalistiseen Raamatun tulkintaan suhtaudun varautuneesti. En ymmärrä myöskään Koraanin fundamentalistista tulkintaa ihmisten arkea sääteleväksi laiksi.

5. Minäkään en näe tätä mitenkään olennaisena, enkä siihen perusteluun ole kovin usein törmännytkään, mutta mitenkä se nyt heteromaailmassa sitten toimii? Että kun puolisot menevät keskenään naimisiin, nainen ottaa miehen sukunimen, tai päin vastoin. Eiväthän he mitään sukua keskenään ole? Vasta heidän mahdolliset lapsensa käyvät olemaan sukua jonkun kanssa. Amerikkalainen, kun siltä kysyy, että "are you related?" niin se vastaa "yes, by marriage". Että juu, ollaan sukua avioliiton kautta. Ei kai tässä mikään muuttuisi, vaikka kysymyksessä olisi mies- tai naispari? Ja jos mahdolillisia jälkeläisiä tulisi adoption kautta, heidän samaistumiskohteensa on vanhempien suku. Oli kysymyksessä sitten hetero- tai homoseksuaali pari, joka vanhempina toimii.

Mitä tulee heteroliiton puolustamiseen, niin kohta A sulkee lapsettomat parit avioliitto-oikeuden ulkopuolelle. Eiväthän hekään rakenna yhteiskuntaa, koska eivät tuota lisää sukua, heimoa jne.

Myös homoseksuaalisia liittoja on ollut ennen kirjotettua lakia. Se vaan taisi olla se kirjoitettu laki, jonka laativat ilmeisesti enemmistönä olleet heterot, joka teki siitä kiellettyä, syntiä yms.

Kohta C herättää minussa kysymyksen: Mikä on heteroseksuaaleille pareille erityisoikeudella kuuluva turvaverkko? Kyllä homoseksuaaleillakin on äidit ja isät, siskot ja veljet, ystävät, serkut yms. Näitähän sinä tarkoitat? Epäilisin heidän olevan myös eron sattuessa tukena lapsen huoltamisessa, kuten ovat olleet varmasti jo ennen eroa. Mitä tulee niihin muihin neutraaleihin liittoihin, niin siihen esitinkin näkemykseni jo aikaisemmin.

D Sukupuolineutraalia asevelvollisuuttahan toteutetaan jo esim. Israelissa, enkä näe mitään syytä, miksei se voisi toimia meilläkin. Kyllä sinne nainen mahtuu siinä kuin mieskin. Vai meinaatko, etteivät homoseksuaalit tällä hetkellä suorita asepalvelusta? Kyllä osa suorittaa. Samalla tavalla, kuin heteroistakin, osa suorittaa. Se mitä tulee tuohon loppuun. Uhkakuvilla maalailu on kivaa aikansa, mutta muistetaan nyt se, että kysymyshän on demokratiasta ja epäilen, että se eduskunta, joka säätää lain sanojen äiti ja isä kieltämisestä on vielä kirjoittamattomassa sci-fi kirjassa. Sellaisessa hyvin ahdistavass, totalitääristä maailmankuvaa esittävässä jännärissä.

Luin muuten yhdestä heteroparista, joka halusi kasvattaa lapsensa sukupuolineutraalisti ja he eivät kutsuneet äitiä äidiksi, eiväkä isää isäksi. Vanhemmat olivat kutsumanimiltään kettu ja susi. (en tiedä kumpi oli kumpi, sitä ei kerrottu). Ja ajattele, tuollaiset ihmiset saavat mennä naimisiin, tehdä ja adoptoida lapsia... Ja tällaiset kuin minä. Nelikymppinen mies, kolmatta kertaa naimisissa. Because I can!

Käyttäjän tommijalava kuva
Tommi Jalava

Moro Timo! Kiitoksia asiallisesta keskustelusta. Monissa tämä aihe nostattaa lämpöä!

1, Olen skeptinen sen suhteen, että ihminen syntyessään olisi sen enempää hetero kuin homokaan. Hän kun ei ole vielä edes ” minä”, eikä taatusti tiedosta omaa sukupuoltaankaan. Jos olisikin, ei se tähän avioliittoasiaan oikeastaan liity. Kuten todettu, kunnioitan ihmisten halua rakastaa ketä haluavat ja perustaa yhteistalous kenen kanssa haluaa.

2, Kaikissa kulttuureissa lisääntyminen vaatii miehen ja naisen. Lapsella on biologinen äiti ja isä, ja hänellä tulisi olla oikeus kasvaa heidän seurassaan. Aina näin ei käy, se on totta. Joskus niin on lapselle parasta, kuten toteat. Avioliittolain muutoksella kuitenkin normalisoidaan esimerkiksi tilanne, jossa naispari laittautuu raskaaksi ja syntynyt lapsi adoptoidaan pariskunnan toisellekin puoliskolle eikä lapsi välttämättä koskaan saa tilaisuutta tutustua isäänsä. Lapsella tulisi olla oikeus omiin biologisiin vanhempiinsa ja vanhemmilla tulisi olla velvollisuus lastensa kasvattamiseen ja elättämiseen. En ole puhunut lasten pilalle menosta mitään. Biologisten juurien kaipuu on kuitenkin todellinen, ja siitä meillä on suomessa tehty tv-ohjelmaakin.

3. Ks. yllä.

4. Kukin saa toki perustella miten tahtoo. Käytännössä minä en muista edes piispojen perustelleen kantaansa Raamatulla. Minusta Raamattuun viittaaminen on ollut ennen kaikkea sukupuolineutraalia lakia kannattavien heiniä, ja tämä vetoomus löytyykin hämmästyttävällä varmuudella blogeista jotka uutta lakia kannattavat. Huomattavaa kuitenkin on, että sekä positiivinen että negatiivinen perustelu ovat uskonnollisesti sitoutuneita.

5. Homoseksuaalinen suhde ei tuota biologisten sukulinjojen jatkuvuutta, toisinkuin heterosuhde. Takanimi olisi ok?

A, Jokaisen heteroavioliiton ei tarvitse tuottaa jälkeläisiä. Systeemin tasolla yhteiskunta jatkuu vain miehen ja naisen yhteistyöllä. Homoseksuaalisuuttakin varmasti on ollut ennen kirjoitettua lakia. Silloinkaan se ei tuottanut yhteiskuntaan jatkuvuutta.

C, Tarkoitan juuri noita mainitsemiasi. Katseeni ulottuu tässä kohdassa jo ensimmäistä sukupolvea pidemmälle, jolloin pääsemme näkemään esimerkiksi sen, minkälaista isovanhemmuutta syntyy ilman yhteisiä biologisia juuria. Oletan ja väitän, että biologiset juuret yhdistävät ja sitovat ihmisiä myös pitämään huolta toisistaan. Mitä läheisempi yhteys, sen tärkeämpää on huolehtia toisen hyvinvoinnista. Kansankulttuurissa tämä esitetään esim. ”veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa”. Esittämässäni skenaariossa jossa lapsi on moniavioisen liiton adoptoima, myös perheen sisäiset sosiaaliset siteet muodostuvat aivan eri tavoin kuin siinä ydinperhemallissa, jonka varaan järjestäytynyt yhteiskunta on rakentunut. Tältä osin kyseessä olisi ihmiskoe jonka lopputulemaa joutuisimme odottamaan.

Sukupuolineutraali asevelvollisuus varmasti voi toimia. Myös muut esittämäni visiot voidaan saattaa toimimaan. Mutta haluammeko me sitä? Oleellista on ymmärtää, että tämänmuotoinen avioliittolaki on vain välivaihe. Ristiriidat jotka lain sisään nyt ollaan tuomassa, pakottavat jatkamaan avioliiton sisällön muuttamista edelleen. Mainitsemasi heteropari on omaksunut sukupuolineutraalin ideologian täydellisesti. Äiti- ja isäkäsitteistä luopuminen on looginen jatkumo sille että avioliitto, vanhemmuus ja suvun jatkaminen eriytetään toisistaan.

Kun nyt otat esiin scifin, niin kaiva iltalukemiseksi ”uljas uusi maailma” ja katso, minkälaiseen maailmaan ja ihmisyyteen Huxley päätyi tehdessään ajatusleikkiä, jossa monopolikapitalismi sai vallan maailmassa.

Toivotan onnea ja menestystä!

Max Korpinen

Terve Tommi,

Ihan mielenkiinnosta - mihin perustat argumenttisi adoptio-oikeudesta?

Esimerkiksi Psykologiliitto, jonka koen ihan ok-tasoiseksi auktoriteetiksi tällaisiin kasvatuksellisiin seikkoihin liittyen, ottaa asiaan kantaa näin:

"Kansainvälinen psykologian alan tieteellinen tutkimus osoittaa, että samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisissä parisuhteissa eikä vanhemmuudessa ole todettu sellaisia riskitekijöitä, joita ei olisi myös heterosuhteissa. Tutkimustiedon pohjalta voidaan todeta myös, ettei samaa sukupuolta olevien vanhempien kasvatettavana oleminen muodosta itsessään riskiä lapsen persoonallisuuden tai mielenterveyden terveelle kasvulle."

http://www.psyli.fi/ajankohtaista/psykologiliitto_...

Olisi avartavaa saada luettavaksi myös jotain vakavasti otettavaa tutkimusta liittyen heterovanhemmuuden ylivertaisuuteen. Tähän mennessä nimittäin en ole sellaista omilla yliopiston suomilla työkaluilla löytänyt.

Tsemppiä,

Max

Käyttäjän tommijalava kuva
Tommi Jalava

Moro Max, kiitoksia kysymyksestä.

Minulla ei nähdäkseni ollut kummempaa argumenttia adoptio-oikeudesta. Vain luonnonoikeudellinen näkemys siitä, että lapsella tulee olla yhteys biologisiin vanhempiinsa aina, jos ja kun se on mahdollista. Tällainen itsestäänselvyys näyttää häviävän lakimuutoksen myötä. Heterovanhemmuuden ylivertaisuuteen en sinällään ottanut kantaa tai edes yrittänyt etsiä lähteitä.

Kysymys tutkimuksen merkityksestä lainsäädännössä ansaitsee pienen huomion: pyrin tietoisesti välttämään tutkimukseen viittaamista. Tässä ko. asiassakin on viittailtu tutkimuksiin puolin jos toisin, ja sillä saadaan vain aikaiseksi se, että toisten lähteet ja tutkimusten validius kiistetään.

Ensisijaisesti lähtisin siitä, että lainsäädännön tulisi olla niin yksinkertaista ja vähäistä, ettei sen laadintaa tarvitse ulkoistaa "asiantuntijoille". Silloin lainsäädännössä myös parhaiten toimii demokraattinen kontrolli. Lainsäädäntöä loppujen lopuksi kuitenkin ohjaavat arvot, ja historiasta löytyy rujoja esimerkkejä siitä, miten voi käydä kun politiikkaa yritetään tehdä "tieteellisesti".

Toimituksen poiminnat